huoh. Olen ajanut itseni kulutusluotoilla ja osamaksuilla taloudelliseen ahdinkoon. Olen elänyt kuin ellun kana ja törsännyt sisustukseen ja lastenvaatteisiin ja ties mihin - en edes muista - niin paljon että velkaa on kertynyt viimeisen vuoden aikana hiukan vaille 3000 euroa. Tiedän että tuo on monille pienenpieni velka, mutta mulle se on suuri summa. Siitä huolimatta että olen ihan keskipalkkaisessa vakituisessa työssä raha ei tunnu riittävän. Velkaa on pankille Visakortista ja joustoluotosta ja loput nettikauppoihin.

Ongelma on että velkaerien vuoksi en pysty keräämään vararahastoa, joka pelastaisi kun tulee yllättävä meno. Siispä olen tilanteessa jossa maksan joka kuukausi Visa-saldoa ja joustoluottoa pois, ja joka kuukausi joudun sen nyppimään takaisin käyttöön. Käytännössä näiden saldot lyhenevät todella hitaasti.

Tästä blogista ei varmasti tule ulkonäöltään huippuhieno mutta kunhan asiani tänne saisin kirjoitettua. Ehkä jopa löytyy kohtalotovereita joiden kanssa taistella veloista eroon. Voisin kertoa sen verran taustastani että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kärvistelen velkojen kanssa mutta tällä kertaa sen olisi syytä olla viimeinen. Olen aina ollut hetikaikkimullenyt -tyyppinen ihminen. Teen impulssiostoksia tuosta vaan - autot, huonekalut, asunnon vaihdot, mikä vaan, sillä hetkellä ei järki päätä pakota ja rahaa löytyy. Välillä yritän olla järkevä, ostan osakkeita, laitan rahaa rahastoihin, säästän vararahastoa kunnes tulee TARVE saada jotain, TARVE ostaa, rahat menevät ja sitten kun ne on menneet, ostan luotolla. Tarvitsisin varmaan terapiaa tähän, mitä lapsuuden tyhjiötäni ostamisella sitten täytänkään. Mutta eihän mulla ole terapiaan varaa.

Yritän pitää blogin perusvireen positiivisena, sillä vakaa aikomus on saada velat maksettua ensi kesäkuuhun mennessä ja aloittaa sen jälkeen säästöprojekti. Yritän tässä velkojen maksun aikana koko ajan kerätä pientä vararahastoa, mutta todennäköisesti joudun käyttämään sitä esim. vakuutusmaksukuukausina. Joudun aika lailla kärvistelemään kesään asti, mutta ensisijaisesti pidän huolen että katto pysyy pään päällä ja lapset ruokittuina ja iloisina. Aion eritellä velkani seuraavassa postauksessa ja aloittaa siitä seuraamaan niiden lyhentymistä. Blogin tarkoitus on motivoida ja osin pakottaakin mut pysymään ruodussa, toivottavasti se täyttää tehtävänsä.