Voi sitä tunnetta kun tulee kaupasta kotiin.. on ihanan vaatteen sisältävä pussi kädessä, sen avaa, nostaa vaatteen esille, sitä ihailee ja leikkaa laput tyytyväisenä irti. On iloinen löydettyään jotain niin nättiä ja tarpeellista. Näin mulle käy silloin kun tilillä on aidosti löysää rahaa eli harvoin.

Toisina päivinä tunne on taas ihan eri. Kassalle mennessä jo tietää että ostokseen ei oikeasti ole varaa. Ahdistaa ja rinnassa puristaa, vähän oksettaakin kun tietää että tarvitsee rahat seuraavan viikon bensoihin ja luottokortillakin on jo liikaa saldoa. Vaatetta/kenkiä ei kuitenkaan pysty viemään pois kun ne vaan ovat niin löytö. Joku toinen vie ne jos niistä päästää irti. Sillä hetkellä on ihan mahdotonta liikahtaa ja viedä tavarat takaisin hyllyyn. Kotona sitten ahdistaa vielä enemmän.

Olen tosi monesti miettinyt mikä ihme saa, melkein pakottaa ostamaan vaikka tietäisin aivan tarkkaan että mulla EI OLE RAHAA ja koko kuukausi pitää vielä pärjätä. Olen lukenut himoshoppaamisen psykologisista taustoista mutta en pysty löytämään itselleni yhtä ainoaa syytä miksi olen niin altis ylikuluttamaan. Nämä olen löytänyt jenkkisivustolta Addiction Help Center, mutta toki vastaavia listoja löytyy netistä paljon.

• Lapsuuden tunnevajaus – meillä lapsuudenperheessä ei  pahemmin halailtu eikä puhuttu tunteista, mutta en oikein osaa yhdistää sitä vajetta shoppailuun. Luulisi että että etsisin sitten tavaran sijaan rakkautta ja hyväksyntää
• Kyvyttömyys sietää negatiivisia tunteita: tuskaa, yksinäisyyttä, tylsyyttä, masennusta, pelkoa, vihaa. Osaltaan kyllä, tylsyyttä ja yksinäisyyttä ainakin. Jos on liikaa vapaa-aikaa, tekee mieli mennä ostoksille. Siksi on parempi pitää itsensä kiireisenä.
• Sisäisen kaipauksen täyttäminen – liittyy varmaan ensimmäiseen kohtaan
• Hyväksynnän etsintä – ehkä siinä mielessä että pysyy ystävien menossa mukana, voi tarjota lapselleen periaatteessa yhtä hyvät puitteet kuin muutkin, ei jää paitsi asioista ja tapahtumista - mutta varmasti olisin yhtä hyväksytty tosiystävilleni vaikka kertoisin rehellisesti tilanteesta
• Jännityksen etsintä – pitää osittain myös paikkansa, jotkut hankintani aiemmin elämässäni on olleet riskaabeleja ja kohtuullisen arvokkaita, olen toteuttanut niitä lainarahalla. ”Ei se pelaa joka pelkää” –asenteella.
• Täydellisyydentavoittelu – juup, haluaisin ainakin täydellisen kodin ja täydellisen sisustuksen
• Ylipäänsä impulsiivinen ja riippuvuuteen taipuvainen ihminen – c´est moi ja omasta mielestäni tämä on suurin syy itselläni. Mulle ei vaan sovi luottokortit, ei kulutusluotot.. olen lepsu ja selkärangaton ihminen niiden kanssa. Olen impulsiivinen ja nopea toimimaan muissakin kuin raha-asioissa.
• Kontrollin tavoittelu – tuohan se ainakin hetkellisen tunteen siitä, että elämä on hallinnassa, kun on rahaa (vaikkakin lainarahaa)

Tunnistaako joku itsensä näistä?

Sitten joskus yritän lohduttaa itseäni sillä että tämä ihan varmasti johtuu puhtaasti siitä että osalla meistä on jäljellä niin vahva alkukantainen keräily- ja metsästysvietti joka kanavoituu näin. Ei me vaan mahdeta tälle mitään...

Seuraavalla kerralla pääsenkin höpinän sijaan iskemään lukuja ja lyhennyksiä tiskiin kun odotettu palkkapäivä lähestyy. Iso :)