Varoitus etukäteen, tulossa valivali -postaus. Tänä viikonloppuna on ollut poikkeuksellisen kurjat fiilikset näistä raha-asioista ja loputtomalta tuntuvasta velanmaksusta. Ei huumorinkukka paljon kuki vaikka yleensä melkein kaikelle voi nauraa. Tajusin että tässä kuussa käteen vielä vähemmän kuin ajattelin ja nyt ahistus puskee päälle. Muiden luottojen lisäksi saan maksettua asuntolainanlyhennyksen (pistää vakavasti miettimään että pitäisköhän luovuttaa ja mennä pienentämään lyhennyserää), vastikkeen ja ruuat ja pakkohan töihinkin on jotenkin päästä mutta mihinkään, ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Ihan kuin eläisin uudelleen opiskeluaikoja. Naurettavaa koska saan kuitenkin säännöllisiä ihan ok tuloja joka kuukausi. Olen ollut hullu kun olen koskaan ostanut mitään velaksi. 

 Ehkä tämä henkinen takapakki oli ihan odotettavaa viimeisten kuukausien positiivisen olotilan jälkeen. Samperi sentään. Terveyskin reistailee enkä tiedä onko se ihan vain stressistä johtuvaa. Vastapainoksi sille että mitään ylimääräistä ei nyt saisi ostaa, käytiin kaupassa päivällä ja ostettiin pelkkiä herkkuja. Kumma homma vaikka tietää että törsätä ei saa niin silloin nimenomaan on pakko mennä ja pistää ranttaliksi. Laittelen ensi viikon alussa listauksen miten paljon saan lyhennettyä osamaksujani ja velkoja viimeisimmästä palkasta, ehkä se hiukan piristää taas kun näkee miten velat kuitenkin lyhenevät.

(Onneksi joulu on sentään pelastettu sillä saan veronpalautusta hiukan vajaat 600 euroa. Tule jo joulukuu.)